keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja hulluus

Älä sano 65-vuotiasta vanhukseksi

- Mihinkä vanha rouva on lähdössä, kyselivät tytöt kun laitoin päähän hatun ja otin käsilaukun esille? Ikäero kyselijän ja vanhan rouvan välillä oli 25 vuotta. Nimittelyyn mummoksi riittää huivi päässä tai törmäys kaupassa paikallaan olevaan ostoskärryyn.
- Vitun mummot törttölevät joka paikassa tiellä. 
Sen verran hörhön nimittely hipaisi, että annoin vahingon kiertää hyllyjä täyttävän kohdalla. 
- Sinäkin tukit tien, ettei mahdu ohittamaan. Tilanteen selvittämiseksi kerroin juuri kuulemani väärässä paikassa, väärään aikaan törttöilemisestä.
Myöhemmin käytiin keskustelu 75 -vuotispäivästäni.
- Silloin olemme samanikäisiä, totesi 50 -vuotias.
Tyttären tien tasoittamiseksi välivuoden jälkeen Kibbutsilla kehoitin häntä hakemaan kouluun.
- Enhän tiedä milloin kuolen, nyt saisit käydä koulua kotoa käsin.
- Kuole vaikka just, mutta se ei vaikuta ratkaisuihini. Hän oli jo täysi-ikäinen päättääkseen itse asioistaan.

Päätökseni lähteä vanhempieni hoitajaksi, oli kuitenkin shokki molemmille. 
- Ei tuossa ole mitään mieltä jättää oma elämä elämättä ja väsyttää itsensä loppuun. Vanhenin 10 vuotta, sitä ei laskettu minulle ikälisäksi. Professori Urpon esitys valmistui 24 vuoden kuluttua omaishoidon alkamisesta. Johtajan paikoilla ja palkoilla lapset maksavat vanhempiensa hoidon. Sen opetti jo sosiaalijohtaja päätöksiä tehdessään omaishoitoasetuksen tultua voimaan 1. kerran 1993, 2. kerran 2003 ja 3. kerran 2013 (professori Urpon esityksestä lasten maksuvelvollisuus vanhempien hoidosta.) Siihen tarvitaan tulkki tulkitsemaan rahassa mitattua omaishoitoa ja 3 miljardin säästöä yhteiskunnalle.
- Minunkaan isä ei tarvitse hoitajaa, ei sinunkaan isä tarvitse hoitajaa. Mene pois.
- Minun isän ja sinun isän hoidolla ei ole keskenään mitään tekoa. Omaishoidontukipäätös oli varmistettu vuosittain käydyn keskustelun perusteella. Minulle maksettiin verot vähennettynä. Isältä perittiin takaisin kunnalle palvelumaksuna ilman mitään palveluja minun tekemästä työstä. Sosiaalijohtajan isä vanheni niin kuin kaikki muutkin.
- Nyt minunkin isä tarvitsee hoitajan ja ME LAPSET MAKSAMME SEN.

Haluaisin tietää mikä on ministerin esitys vanhempien hoitamisesta. Keskeytänkö työni ja lähden vanhempieni hoitajaksi? Vai jatkanko ansiotyötäni, menkööt vanhemmat laitokseen eläkkeillään hoidettavaksi?
Hautausurakoitsija oli kaukaa viisas. Sopi KoiraPennasten kanssa vanhuuden hoidon järjestämisestä. Kirkonkylän maa-alueet ja kesämökki siirtyisivät hautausurakoitsijalle luvatusta hoidosta. Sopimus totetui maa-alueiden kohdalla, mutta hoidon antoi laitos Pennasten maksaessa itse eläkkeistään.
Omaishoidon lisäksi hoidin vielä yhtymän asioita. Kunta toteuttaa sijoittajineen samaa hautausurakoitsijan ajatusmallia, että kunta olisi jotenkin osallinen meidän lapsuuskodin uimarantaan. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoituksillaan edunsaajana käyvät Tiekarttaa Länsirannalla.
Se siitä nimittelystä YEATutkinnon näyttökansiossa. Lue Lukulehti ja Näytön paikka.

Kuva: kesällä 1938

Lastenpsykiatri: Lapselle saa olla vihainen, mutta ei huutaa (8.10.2014 8:46)

Sodan aikana syntyneenä muistan lapsuudesta sodan kauhut isän silmissä. Ruokapöydässä syötiin  hiljaisuuden vallitessa kun isä oli läsnä. Äidin kanssa ruokailu oli vapaamuotoisempaa, mutta syötiin kunnolla kuitenkin. Kukaa ei osoittanut mieltänsä kotiruuasta. Nehän olivat herkkuhetkiä juustomaitopannukakkuineen ja kalakukkoineen.

Näin jälkeenpäin olisin isäni toivonut olevan jämäkämpi naimakaupalla sukuun tulleita kohtaan. Minulle jäi tehtäväksi sulkea pois aviopuolisot vanhempien antamasta lahjakirjasta lapsilleen. Se aiheutti loppukärhämän perinnönjaossa. Lisäksi vielä kunnan isättömät pojat, joille isäni pitäisi maksaa elatusmaksua.

- Ei saa huolta äidille tuottaa tyhmillä tempuillaan. Jätin lappusen pöydälle, kun ei tultu kotiin. Ne olivat harmittomia valvomisia aamuun asti enkä voi olla kuin kiitollinen aikuisten tyttöjeni valinnoista. Avasin läppärin aamulla, skypessä oli ilmoitus vastaamattomasta puhelusta. Palataan illalla, kun olet tullut työstä kotiin. Käyntisi jälkeen verenpaine on laskusuunnassa. 

Lasten ja vanhusten välillä on pitkän päivän matka yöhön. Yritän katsoa koulukiusaamista myöhään yöhön enkä saa mitään selvää. Jokainen haluaa olla king ainoana lapsena, kaiken saaneena.
Pieni ekaluokkalainen tyttö oli vallannut bussissa etupenkin itselleen. Ei päästänyt ketään siihen istumaan. Kun matka jatkuu, hän nousee seisomaan ja huutaa takana istuvalle tytölle.
- Heidi, joko sinä olet saanut viimeisen uutuuden?
- En, ja äiti sanoi ettei ostetakaan. Heidin perheessä oli ainakin 7 lasta, joista Heidi oli  vanhin.

Koskaan en ole tuntenut eriarvoisuutta missään seurassa, olimmehan kaikki samoista lähtökohdista sodasta elävänä palanneiden isien lapsia. Aika kuluu, ei kerro meille mitään ja kohta olemme vanhempiemme hoitajia ja sen jälkeen meidät hoidetaan lääkkeitten väärinkäyttäjiksi. Ei hyvältä näytä kuntauudistus eikä sotepalvelut. Kun vanhaa ei tunne, ei uuttakaan ymmärrä. Tärkeintä on vaalikannatus mitattuna äänimäärillä kevään 2015 eduskuntavaaleissa.

UHAT
Viimeinen käynti Vihtaniemellä
Laitoksessa yön yli










Joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 

Ei kommentteja: