maanantai 7. syyskuuta 2009

Muumioita museossa

Kuinka monta meitä on vielä jäljellä, jotka saimme laillistetun hierojan koulutuksen Isä Juntusen Yksityisessä Hieromaopistossa? Hän koulutti aikansa ainoana Suomessa näkeviä hierojia. Teoriaa hierojan tarpeisiin, ja tietoahan sai lisätä nukkumalla lääkärikirja kainalossa, jos ihminen kiinnosti enemmän.
Neljä kokohierontaa päivässä viitenä päivänä viikossa antoi valmiudet ammatinharjoittamiseen oikeilla asiakkailla puolen vuoden ajan. Kurssiajasta en tunne mitään jääneeni vaille. Koulutuspäivät antoivat esimakua, mitä poliittisesti olisi tulossa koulutettujen hierojien tähän päivään. Heidät korvataan aasialaisilla tytöillä, jotka hierovat alasti uusien johtajien alaisuudessa.
30 vuotta tuotetta, eikä se ole täyttänyt maata, ei mennyt pois muodista eikä ole kulunut. 24hBerlin näytti, mitä tyhjissä nurkissa oli. Siellä oli kuhinaa, toukkia, toukkia, toukkia. Mistä ne tulivat? Sisältä lukitusta pannuhuoneesta, jossa oli hirttäynyt ihminen.

Tätini sanoi miehensä kuoleman jälkeen olleen halun jäädä sänkyyn. Kun hän siitä minulle kertoi, sanoin että ennen kuolemaa sikiää täitä tai muita väiveitä. Omalla kohdalla on käymässä näin. Koti on täydellinen pienoiskoossa. Sänky mahtuu syvennykseen. Se ahdisti minua alkuun. Siirsin sängyn vapaalle seinälle. Sain palautteen: Tämähän näyttää vanhuksen kämpältä. Soviteltiin ikkunan alle, mutta se ei kuulunut siihen. Yksikseni palautin sängyn syvennykseen. On ahdasta imuroida ja petata. Onko se kuin lehmän kytkyt, panta kaulasta puuttuu. Sängyn alla säilytyslaatikoita, joita silloin tällöin tarkistan. Säilytystilaa on muuten vähän. Olisipa vain se passi ja hammasharja käden ulottuvilla.

Toukka unessa: Toukan näkeminen unessa viittaa nykyhetken huoliin ja alemmuudentunteisiin, mutta lupaa myös erinomaisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaihdan lakanoita ja teen löydön. Kolme karvamatoa lakanan alla. Joko kuolema kolkuttaa? Koko kesän on ollut ovi auki parvekkeelle. Olen kuivattanut päiväpeiton ulkona. Siinäkö toukat tulivat sänkyyn ja aloittivat muodonmuutoksen. Vai pitäisikö jo tutkia naapurihuoneistoja. Ylhäältä tulee vesi sisälle, naapurissa tyhjä huoneisto, alakerran asukkaasta en mitään tiedä. Otin toukat purkkiin ja nyt ovat lakanneet liikkumasta. Imuroin, pyyhin, sängyn alla en varastoi tästä lähtien.

Mitä opin tietoyhteiskunnasta? Minulle suositeltiin hankittavaksi vanhaa tietokonetta. Se riittäisi minun tarpeisiin sen ajan, kuinka kauan sitä käyttäisin. Oppilaitosten käyttökelpoisia tietokoneita uusittiin. Meille sanottiin kaikkien joutuvan romulavalle purettaviksi. Minulle on selvinnyt, että niiden markkinoiminen uusille käyttäjille oli jonkun bisnes. Virkansa lisäksi pientä sivubisnestä. Näin jokainen hoitaa leivisköitään. Mitä lisäarvoa on minulle koitunut tietokoneesta, nopeasta kehityksestä ja keksintöjen vanhenemisesta. Ukkoina jo syntyy sylilapset, ovat vanhoja jo ennen syntymäänsä. Ei ole kysymys elämänmittaisesta elämästä, vaan kuolemisesta ennen kuin kuolet. Ettet sitten kuole, kun kuolet.
Siitä kellon nuppineulankokoisesta valopisteestä kaikki alkoi, mutta esittelijä ei muistanut kotiintuloaikoja. Kaikille ei ole ajantaju eikä ajankulu tärkeää. Aikaahan voi suorastaan tappaa ennen kuin aika tappaa meidät.

Ei kommentteja: