torstai 11. kesäkuuta 2009

Elämä kuin eduskunta

Kun yksi onnen ovi sulkeutuu,
toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme
niin kauan sulkeutuvaa,
ettemme näe sitä toista, joka
on meille
auennut. Helen Keller

Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vanhemmistani on vain kauniit muistot jäljellä. Viimeisinä vuosina heidän eläessään jouduin turvautumaan eduskuntaan kysyessäni, missä mennään. Kysymykseeni ei osattu vielä silloin vastata. Matkallani olen joutunut sulkemaan monia ovia siihen suuntaan lopullisesti. Jos en ollut nopea poistuessani, löysin itseni kadulta edunvalvojan heittäessä ulos kuin leppäkeihään. Tunnustellessani kipujen ja haavojen jälkiä totesin;  kaikki luut ovat ehjät enkä saanut kuin lievän aivotärähdyksen. Lääkkeitä vähentämällä olen omillani, minulla ei ole personaltraineriä opastamassa. Maksa sinne ja maksa tänne, kyllä sinun pitää maksaa sinnetänne ja juosta ristiinrastiin kananlailla - ryntää ken on mieltä vailla. 

On suuri ero salaisella miljonäärillä ja itsekehuvalla miljonäärillä. Meiltä ei löydy salaisia miljonäärejä, jos jätän itseni ulkopuolelle. On vain rahoillaan pröystäileviä "mulla on, mistähän saisi sullekin", joille tie on auki taivasta myöten. Jäljelle jää hylättyjä perheitä, kun mikään ei riitä. Porkataan kuin sika naurishalmeessa. Sialle se on ominainen halu toskata, nuutata ja ottaa mutakylpyjä. On loukkaus meidän possuja kohtaan verrata miljonäärejä "senkin sika". Ollaan vain toisia toheloita vertaamatta itseämme niihin ensimmäisiin. 
Sak:n rahoitusosuudella kehuvat, lahjotut kansanedustajat veivät koko puolueet rökäletappiolle. Ihalaisen pelasti eläkeikä. Jutalla on vielä tehtävää mätää haistellessaan. Kaikessa on kyse rahasta ja omistamisesta. Itsemurha-alto pyyhkäisee valaatkin rantaan kuolemaan. Syyn selvittäminen ja siihen vaikuttaminen on vuosien työntulos ottaa pari piirua ihmisen suuntaan.

Ei kommentteja: